| Olen kitaran ja huuliharpun kanssa, pitkää ja kapeaa soittajan soratietä talsiva laulaja, lauluntekijä. Laulajan työ on kulkurina olemista. Joskus maantie on ollut kova kävellä ja kitara raskas kantaa, joskus taas olen hilpeänä maantiellä tanssinut kun metsien humina se soi. Isäni oli mainio tarinankertoja, joka sai arkisen tapahtuman kuulostamaan ratkiriemukkaalta seikkailulta. Pikkupoikana seurasin tarkkaan isäni ilmeitä, eleitä, kuuntelin painotuksia ja taukoja hänen tarinoidessaan vieraillemme keittiönpöydän ääressä. Halusin itsekin joskus oppia tarinankertojan taidon. Uskon että lauluilla voi muuttaa tai muokata, jos ei nyt aivan koko maailmaa niin ainakin yhden ihmisen maailmankuvaa. Niin paljon ovat minun maailmankatsomustani hienojen lauluntekijöiden hienot laulut muokanneet. Niin usein olen laulujen kautta saanut lohdun ja rohkaisun tai tuntenut kipeän piston sydämessäni kun laulu on tekopyhyyteni paljastanut.Tahtoisin että keikoillani pääosassa olisivat laulut ja niiden tarinat, ei niiden esittäjä. Oikea kulkuri nukkuu saappaat jalassaan, toinen silmä auki eikä se koskaan pura reppuaan kokonaan... Se on aina valmis lähtemään. Maantie on opettanut kulkurinsa nöyräksi, mutta nöyristelemään se ei enää suostu. *************************************************************************The road of musician is the one of great length and slippery curves. Many years have I travelled that road with quitar and harmonica by my side. With these songs I have made my living, collecting it, piece by piece along the road where it has been scattered. Sometimes the road feels hard to walk and quitar too heavy to carry, sometimes I make my way ahead singing cheerfully as I go. The road has made this traveler humble, but never will it make him crawl.
|
Kuva: Minna Hiironen
|
||||
