Historia lyhyesti kerrottuna...

Suomalaisen kulttuurin päivänä 28. helmikuuta vuonna 1964 putkahti päivänvaloon poikalapsi, joka sai myöhemmin nimekseen Pekka Veikko Juhani Rokala. Musikaalisuutensa poika todisti heti sairaalassa huutamalla muita lapsia enemmän ja kovempaa.

Isoveljen valmistama nelikielinen pikkukitara kädessään Pekka sävelsi ja sanoitti ensimmäisen oman kappaleensa noin 5-6 vuoden ikäisenä. Sanat menivät kokonaisuudessaan näin: "Juna kiitää vauhti katoaa, yli mertenkin se haluaa." Siis heti tyypillistä suomalaista iskelmäromantiikkaa ja kaukokaipuuta. Ensimmäisen oikean, tai ainakin joten kuten vireessä pysyvän, nylonkielisen kitaran saatuaan Pekka oli joutunut antamaan vanhemmilleen lupauksen kitaransoiton opiskelun aloittamisesta Ähtärin kansalaisopistossa. Muutaman tunnin Pekka jaksoikin opiskella, mutta kyllästyi pian liian teoreettisena pitämäänsä opiskeluun. Sitä paitsi ensimmäinen oma bändi oli jo perustettu ja keikkaa pukkasi. Bändin nimi oli Intro. Bändi teki huikean uransa aikana kaksi keikkaa naapurin kuistilla. Bändin rumpuina olivat valkoiset muovikanisterit, basso oli omatekoinen ja yhteen kitaraan oli kielet värkätty eri vahvuisista siimoista. Mutta meno oli vilpitöntä ja suuri esikuva tietenkin Hurriganes.

  

Oma oikea bändi perustettiin ja se sai nimekseen Bad Brains. Bändissä soittivat Pekan lisäksi Juha Soidinmäki ja Rauno Pakkala. Trio oli treenannut noin kaksi viikkoa, kun sille tarjottiin ensimäistä keikkaa Ähtärin urheilutalolle. Muut vastustelivat, mutta Pekalla oli jo kiire tähtiin, joten keikalle mentiin. Keikan järjesti Ähtäriin juuri perustettu Elävän musiikin yhdistys. Keikka meni tietenkin aivan ketuille ja pian bändi hajosikin. Seuraavaksi Pekka siirtyi hetkeksi vakituisen solistin tuuraajaksi valmiiseen bändiin nimeltään "Antero Puolihullu ja hänen saalistuskyvyttömättömät eläimensä". Kokoonpanossa soittivat Juha ja Sauli Soidinmäki, Mikko Mytkäniemi, Visa Viertola, sekä biisintekijä ja taustapersoona Mika Salo.

Pekka perusti oman trion nimeltään Räyhä Peli (Pekka, Rauno Pakkala, Jari Pohjola). Bändin nimi tuli tutuksi Ähtärissä ja lähitienoilla, sillä bändi näytti ja käyttäytyi kuin oikea rock-bändi. Suuresta uhoamisesta huolimatta yhtään keikkaa ei kuitenkaan oltu tehty. Tilaisuus tuli, kun Ähtäriin saapui tuolloin uransa huipulla ollut Woude -yhtye. Räyhä Pelille tarjottiin lämppäri - bändin paikkaa ja Pekka lupautui, vaikkei bändi ollut soitellut aikoihin. Treenaamista haittasi myös edelliseltä treenikämpältä saatu häätö ja uuden treenipaikan etsiminen. Mutta kiire tähtiin oli kova... Reisillehän se keikka meni ja  Räyhä Peli koki nolon lopun.

Pekka soitti vielä "Fly on" -nimisessä (Pekka, Mika Salo, Mikko Mytkäniemi) yhtyeessä, joka ehti tehdä yhden keikankin. Bändi suoriutui keikastaan kiitettävästi, mutta tilaisuudesta meinasi tulla fiasko pääesiintyjäksi tilatun Vaavi - yhtyeen peruttua keikkansa viime hetkellä. Tilaisuuden pelasti Vaavia pikahälytyksellä paikkaamaan saapunut alavutelainen Rasa - yhtye, josta myöhemmin muotoutui maineikas Kolmas nainen.

Pekka oli saanut ammattikoulun suoritettua ja saanut heti koulutusta vastaavaa työtä sorvarina. Työnantaja oli kuitenkin ajautunut suuriin vaikeuksiin eikä palkkoja työntekijöille oltu maksettu pitkään aikaan. Saatuaan ensimmäisen osan palkastaan vihdoin käteen sanoi Pekka itsensä irti ja marssi tuhannen markan shekin kanssa suoraan musiikkikauppaan ja osti 750 mk maksaneen Suzukin 12-kielisen akustisen kitaran. Päästyään kotiin, viritettyään kitaransa ja rämpäytettyään ensimmäisen G-duurin ilmoille päätti Pekka, että akustinen kitara on ainoa oikea kitara.

Kolmas nainen yhtyeen rumpalin (Tuolloin yhtyeen nimi taisi tosin vielä olla Rasa) Pasi Kallioniemen isällä oli musiikkiliike Ähtärissä, jossa Pasikin kesäisin työskenteli. Supliikkimiehenä Pasi onnistui vakuuttamaan Pekan siitä että 12-kielinen kitara suorastaan vaati kaverikseen huuliharpun ja huuliharppu taas vaati kaverikseen huuliharpputelineen.  Loppukin lopputilistä hupeni, mutta "folkmies" oli syntynyt, eikä paluuta entiseen enää ollut.

-97 keväällä Pekka jäi työttömäksi. Haettuaan hetken turhaan myyntitöitä hän päätyi pitkään muhineeseen ajatukseen, kokeilla soittohommaa vielä kerran tosissaan ja siirtyi kokopäiväiseksi muusikoksi. Desante -orkesterin kanssa Pekka teki ensimmäiset keikkansa pitkään aikaan. Tanssimusiikki ei kuitenkaan oikein tuntunut omalta. Ajatus akustisesta mies, kitara ja huuliharppu kokoonpanolla keikkailusta kiehtoi koko ajan enemmän.

Pekka jäikin pois bändistä ja keskittyä oman trubaduuri ohjelmiston kasaamiseen. Pekka teki keikkaa sekä yksin, duona Mikko Mytkäniemen kanssa että juuri perustetun Asta Niinimäki ja Kuvan pojat -yhtyeen kitaristina ja lauluntekijänä. (Asta Niinimäki: Laulu, Asko Niinimäki: Laulu, Mikko Mytkäniemi: Basso, Tommi Pihlajamäki: Rummut, Sami Haapaniemi: Kitara, haitari, kosketinsoittimet, Pekka Rokala: Kitara, laulu.) Asta Niinimäki levytti Pekan säveltämän ja sanoittaman valssin Niin hiljaista on, josta tuli oman paikallisradion kestohitti. Myöhemmin tämä valssi on kuulunut monen nimiartistin keikkaohjelmistoon ja se on levytetty jo usean artistin voimin.

Marko Ketolasta Pekka löysi hengenheimolaisen, joka ymmärsi miehen ideoita ja halua  tehdä pienimuotoista ja livemäisempää musiikkia studiossa. Kiinni sinulla levy tehtiin pienellä mutta tiiviillä ryhmällä. Levyllä soittivat Jarmo Valkeinen: Rummut ja lyömäsoittimet, Taisto Viikeri: Kitarat, basso ja taustalaulut. Pekka Rokala: Laulu. CD-singlen kappaleesta Pari soittajaa tuli pienoinen hitti ja se nousi paikallisradioiden soittolistoille ollen kotiseudullaan pari viikkoa, jopa ykkösenä.

Pekka keikkaili tiiviisti yksin sekä duona kitaravirtuoosi Taisto Viikerin kanssa.

Rokala & Viikeri duo päätti aktiivisen keikkailunsa loppuvuodesta 2002 juhlavasti jäähyväiskeikkaan Ähtärissä ravintola Club B52:ssa.

Hän keikkaili sekä yksin että yhdessä humoristi Arvo vaan Karstulasta kanssa. Parivaljakko teki paljon keikkaa niin ravintoloissa kuin erilaisiin yksityis- ja yritystilaisuuksiin.

19.2.2004 oli Pop Artikkelin studiolla Alavudella flunssaisia, mutta innostuneita miehiä aloittelemassa uuden pitkäsoittolevyn tekoa. Tuottajana toimi edellisen Cd-sinkun tapaan Marko Ketola.

Tuliliemessä pitkäsoitto CD-levy julkaistiin marraskuussa 2004. Levyltä lohkaistiin tammikuussa 2005 single "Kaunis ja kavala"

Kiertueen lisäksi Pekka teki laiva, pubi, yritystilaisuus ja harjannostajaiskeikkoja yksin ja yhdessä Karstulan Arvon kanssa.  Kiirettä piti ja auton kilometrimittari pyöri.

Kova keikkatahti, valvominen ja epäterveelliset elämäntavat vaativat veronsa. Nukkuminen ei enää onnistunut ja lauluäänen kanssa alkoi olla jatkuvia ongelmia. Oli tullut aika laittaa palikoita uudelleen tärkeysjärjestykseen.

Vuoden 2010 Pekka piti, muutamaa Latoharppu-orkesterin (vanha folk band kitaristi Miikka Koskisella vahvistettuna.) kanssa tehtyjä keikkaa lukuun ottamatta välivuoden keikkailun suhteen.