Suomalaisen kulttuurin päivänä 28. helmikuuta vuonna 1964 putkahti päivänvaloon poikalapsi, joka sai myöhemmin nimekseen Pekka Veikko Juhani Rokala. Musikaalisuutensa poika todisti heti sairaalassa huutamalla muita lapsia enemmän ja kovempaa.

Isoveljen valmistama nelikielinen pikkukitara kädessään Pekka sävelsi ja sanoitti ensimmäisen oman kappaleensa noin 5-6 vuoden ikäisenä. Sanat menivät kokonaisuudessaan näin: "Juna kiitää vauhti katoaa, yli mertenkin se haluaa." Siis heti tyypillistä suomalaista iskelmäromantiikkaa ja kaukokaipuuta. Ensimmäisen oikean, tai ainakin joten kuten vireessä pysyvän, nylonkielisen kitaran saatuaan Pekka oli joutunut antamaan vanhemmilleen lupauksen kitaransoiton opiskelun aloittamisesta Ähtärin kansalaisopistossa. Muutaman tunnin Pekka jaksoikin opiskella, mutta kyllästyi pian liian teoreettisena pitämäänsä opiskeluun. Sitä paitsi ensimmäinen oma bändi oli jo perustettu ja keikkaa pukkasi. Bändin nimi oli Intro. Bändi teki huikean uransa aikana kaksi keikkaa naapurin kuistilla. Bändin rumpuina olivat valkoiset muovikanisterit, basso oli omatekoinen ja yhteen kitaraan oli kielet värkätty eri vahvuisista siimoista. Mutta meno oli vilpitöntä ja suuri esikuva tietenkin Hurriganes.

Nähtyään Jussi and The Boys -yhtyeen keikan Ähtärin Mustikkavuoren lavalla Pekka päätti perustaa oman oikean rock-bändin. Jussi and the Boys yhtyeessä oli tuolloin kitaristina Pekka Tammilehto, joka tunnetaan nykyään paremmin Topi Sorsakoskena, bassoa soitti Ana Tammilehto ja rumpuja Aikka Hakala. Tietenkin bändissä oli myös maestro itse eli Jussi Raittinen. Keikka oli loistava ja sen taianomaisuutta lisäsi vielä se, että sinä iltana Pekka joi elämänsä ensimmäisen kännin...

Elettiin 80-luvun loppupuolta ja punk-musiikki teki tuloaan myös kylmään Pohjolaan. Pekka innostui moisesta asiasta heti. Tosin punk-aatteen ähtäriläinen sovellutus oli lähempänä hippiliikkeen rauhaa ja kukkasia -meininkiä kuin anarkistista ja väkivaltaistakin englantilaista punk-aatetta. Pekka kuunteli Pelle Miljoonaa, Korroosiota, Ratsiaa jne. Pekka tunnettiin punk-piireissä romantikkona, joka ihastui aina hitaimpaan ja näteimpään biisiin. Suuria suosikkibiisejä olivat mm. Pellen Gabriel, Korroosion Hei kuka rakastaa mua ja Kollaa kestää -yhtyeen Jäähyväiset aseille.

Oma oikea bändi perustettiin ja se sai nimekseen Bad brains. Bändissä soittivat Pekan lisäksi Juha Soidinmäki ja Rauno Pakkala. Trio oli treenannut noin kaksi viikkoa, kun sille tarjottiin ensimäistä keikkaa Ähtärin urheilutalolle. Muut vastustelivat, mutta Pekalla oli jo kiire tähtiin, joten keikalle mentiin. Keikan järjesti Ähtäriin juuri perustettu Elävän musiikin yhdistys. Keikka meni tietenkin aivan ketuille ja pian bändi hajosikin. Seuraavaksi Pekka siirtyi solistiksi valmiiseen bändiin nimeltään "Antero Puolihullu ja hänen saalistuskyvyttömättömät eläimensä". Kokoonpanossa soittivat Juha ja Sauli Soidinmäki, Mikko Mytkäniemi, Visa Viertola, Pekka sekä biisintekijä ja taustapersoona Mika Salo. Tämä orkesteri toimi hiukan pitempään ja sen keikkat menivät jo paremmin.

Pekka perusti oman trion nimeltään Räyhä Peli (Pekka, Rauno Pakkala, Jari Pohjola). Bändin nimi tuli tutuksi Ähtärissä ja lähitienoilla, sillä bändi näytti ja käyttäytyi kuin oikea rock-bändi. Suuresta uhoamisesta huolimatta yhtään keikkaa ei kuitenkaan oltu tehty. Tilaisuus tuli, kun Ähtäriin saapui tuolloin uransa huipulla ollut Woude -yhtye. Räyhä Pelille tarjottiin lämppäri - bändin paikkaa ja Pekka lupautui, vaikkei bändi ollut soitellut aikoihin. Treenamista haittasi myös edelliseltä treenikämpältä saatu häätö ja uuden treenipaikan etsiminen. Mutta kiire tähtiin oli kova. Soittaminen jäi vähissä treeneissä toisarvoiseksi asiaksi, sillä uusi treenipaikka osoittautui loistavaksi kiljun valmistuspaikaksi. Ennen keikkaa soittajat joivat itsensä melkoiseen ylikuntoon ja keikka olikin sitten siinä. Räyhä Peli koki nolon lopun .

Pekka soitti vielä "Fly on" -nimisessä (Pekka, Mika Salo, Mikko Mytkäniemi) yhtyeessä, joka ehti tehdä yhden keikankin. Bändi suoriutui keikastaan kiitettävästi, mutta tilaisuudesta meinasi tulla fiasko pääesiintyjäksi tilatun Vaavi - yhtyeen peruttua keikkansa viime hetkellä. Vaavia saapui paikkaamaan pikahälytyksellä alavutelainen Rasa - yhtye, josta myöhemmin muotoutui maineikas Kolmas nainen.

Pekka oli saanut ammattikoulun suoritettua ja saanut heti koulutusta vastaavaa työtä sorvarina. Työnantaja oli kuitenkin ajautunut suuriin vaikeuksiin eikä palkkoja työntekijöille oltu maksettu pitkään aikaan. Saatuaan ensimmäisen osan palkastaan vihdoin käteen sanoi Pekka itsensä irti ja marssi tuhannen markan shekin kanssa suoraan musiikkikauppaan ja osti 750 mk maksaneen Suzukin 12-kielisen akustisen kitaran. Päästyään kotiin, viritettyään kitaransa ja rämpäytettyään ensimmäisen G-duurin ilmoille päätti Pekka, että akustinen kitara on ainoa oikea kitara.

Vuonna -83 Pekka muutti Keuruulle, meni naimisiin ja aloitti myyntimies-uransa Osuuskaupan rauta-osastolla ja myöhemmin itsenäisenä myyntiedustajana. Hän myi kitaran ja päätti lopettaa koko soittoharrastuksen. Osti uuden kitaran ja teki uusia biisejä. Myi kitaran ja päätti lopettaa koko harrastuksen. Osti uuden jne...

Pekka muutti perheineen takaisin Ähtäriin ja tutustui tuota pikaa paikkakunnan nuorentuneeseen soittajakuntaan. Pian tarjoutui tilaisuus päästä äänittämään demoa ähtäriläistyneen Topi Sorsakosken studiolle. Pekka ei ensin jaksanut innostua asiasta, mutta lämpeni asialle pienen harkinnan jälkeen. Tehtiin demo, joka herätti positiivista innostusta niin artistissa kuin kuulijoissakin. Demo soi paikkakunnan pubissa todella ahkerasti (tällä demolla oli muuten eka versio kappaleesta Pari soittajaa). Topilla tehtiin kaikkiaan neljä eri demo-äänitystä.

Vuodesta 2000 Pekka oli tehnyt keikkaa pääsääntöisesti yksin. Ahkera keikkailu ympäri Suomea piti miehen välillä paremmin, välillä huonommin leivänsyrjässä kiinni. Vuoden 2001 tammikuussa oli jälleen aika saapastella Sorsakosken Topin studioon. Meno - Paluu pitkäsoitto - CD julkaistiin monien vaiheiden jälkeen syyskuun 17. päivä vuonna 2001. Meno - Paluu  kiertue käynnistyi saman vuoden toukokuussa.

7.2.2002 käynnistyivät Alavudella uuden CD-singlen äänitykset. Äänittäjänä, miksaajana ja levyn toisena tuottajana toimi Marko Ketola. Tuttu mies mm. Kolmas nainen -yhtyeen ja Pauli Hanhiniemen Perunateatterin taustatiimistä. CD-singlen kappaleesta Pari soittajaa tuli pienoinen hitti ja se nousi paikallisradioiden soittolistoille ollen kotiseudullaan hetken jopa ykkösenä. Pekka keikkaili tiiviisti yksin sekä duona kitaravirtuoosi Taisto Viikerin kanssa. Duo päätti yhteisen keikkailunsa juhlavasti jäähyväiskeikkaan Ähtärissä ravintola Club B52:ssa.

Pekka koki uransa tähänastisen huippuhetken päästessään tekstintekijänä mukaan esikuvansa Topi Sorsakosken Luotu lähtemään -levylle. Hän keikkaili sekä yksin että yhdessä humoristi Arvo vaan Karstulasta kanssa. Parivaljakko teki keikkaa pääsääntöisesti erilaisiin yksityis- ja yritystilaisuuksiin.

Tammikuussa 2004 Pekka vetäytyi viikoksi mökille Punkaharjulle äänittämään demoa uuden pitkäsoittolevyn materiaalista. Demo-äänityksen yhteydessä loksahtivat palaset kohdalleen ja kauan muhinut idea akustisesta, mutta rujosta soinnista, alkoi hahmottua. Syntyi uusia biisejä, joiden ote oli astetta rajumpi alkuperäiseen materiaaliin verrattuna. Myös maailmanpoliittinen tilanne, terroriuhkineen ja Irakin sotineen, olivat sytyttäneet vanhan punkkarin eloon. Syntyi kantaa ottavia lauluja ilman sormella osoittelua. Syntyi pieniä lauluja suurista tapahtumista ja suuria lauluja arkipäivän asioista.

19.2.2004 oli Pop Artikkelin studiolla Alavudella flunssaisia, mutta innostuneita miehiä aloittelemassa uuden pitkäsoittolevyn tekoa. Tuottajaksi oli pestattu edellisen CD-sinkun tapaan Marko Ketola.

Tuliliemessä pitkäsoitto CD-levy julkaistiin marraskuussa 2004. Levyltä lohkaistiin tammikuussa 2005 single "Kaunis ja kavala"

Pekka Rokala folk band perustettiin keväällä 2004. "Folkhenkiseksi" suunniteltuun bändiin pestattiin, levyllä soittaneista muusikoista, basisti Pertti Keskinen ja kitaristi Taisto Viikeri. Mukaan houkuteltiin myös rumpalilahjakkuus suomen Soinista , Markus Kuula. Myöskin levyllä soittanut huilisti Hanna Syrjä vieraili bändin riveissä.

Bändi ”lipui” alkuperäisestä akustisesta linjastaan perinteisemmäksi suomirock bändiksi ja nimi muutettiin vähemmän hämmennystä herättävään muotoon Pekka Rokala band. Pertti siirtyi takaisin vanhan Tempo-orkesterinsa riveihin ja hänen tilalleen bändiin tuli basisti Tapio Salonen. Tässä koonpanossa bändi teki keikkaa heinäkuuhun 2005 saakka.

RokKesin riveissä ehtivät soittaa myös Miikka Koskinen: Kitara. Mikko Mytkäniemi: Basso ja Tapio Salonen: Basso.